Monday, December 2, 2013

Kuka olen ja miksi kirjoitan

Hei, olen Elina. Olen diabeetikko. Tyyppi 1, todettiin vuonna 1995. Elän monipistoshoidolla ja toistaiseksi olen välttynyt lisäsairauksilta.

Usein unohdan, kuinka vakavaa "tautia" joka päivä sairastan. Lyhyesti sanottuna: huono hoitotasapaino kehittää lisäsairauksia ja lopulta johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Olen tavallaan hyväksynyt asian. Tavallaan haluan taistella perkeleesti, ettei minulle kävisi niin. Ja useimmiten jaksan taistellakin.

Vaikka olen sairastanut diabetesta liki 20 vuotta, minun lisäkseni läheiseni tuntuvat unohtavan terveydentilani. Perhe, ystävät, työkaverit. "Ota karkkia! Ota pullaa!" sanovat. "En ota, koska en jaksa ottaa taas lääkettä" vastaan usein. Joskus sanon myös leikilläni "en mä voi syödä sokeria, kun mulla on diabetes". Totta toinen puoli.

On vaikeaa muistaa sairautta, jota kukaan ei oikeastaan näe. Elän normaalia elämää, mitä nyt pistän itseäni neulalla ennen jokaista ateriaa. Mutta se lienee helppo sivuuttaa, kun ei ymmärrä elämää pistoksen takana.
Miten voisi ymmärtääkään, kun ei sitä itse koe. Ja suoraan sanottuna minä en jaksa sitä selittää.

Joskus minulta kysytään asioista, jotka minulle ovat itsestäänselvyyksiä. Saatan vastata niihin tylysti - se ei tarkoita sitä, etten arvostaisi kysymyksiä ja mielenkiintoa sairauttani kohtaan. Useimmiten vain hämmästyn, että tämä suomalaisten kansansairaus on edelleen niin huonosti tunnettu.

Joten: koska en näistä asioista muuten ääneen puhu, haluan koota niitä tänne muiden diabeetikkojen ja läheisteni nähtäville. Haluan kertoa autenttisesti, mitä eläminen diabeteksen kanssa oikeastaan on, ja mitä tunteita se aiheuttaa. Toivottavasti näistä on jotain iloa teille muillekin, ja toivottavasti voin auttaa muita diabeetikkoja jaksamaan pitkän iän tavoittelussa.

@yummumcharlie Twitterissä antoi minulle inspiraation kirjoitukseen, hänen ajatuksensa menevät yksiin omieni kanssa. Joten kurkatkaa myös (enkunkielinen blogi):
http://mummacharlie.wordpress.com/

5 comments:

  1. Hyvä idea tämä blogi!Toivottavasti kipinä kirjoittamiseen säilyy.

    ReplyDelete
  2. Tullaan siihen, että valinnasta tulee jokapäiväistä. Esimerkiksi arkilounaalla valitaan vaihtoehdoista se pienin paha.

    ReplyDelete
  3. Toivotaan tosiaan, että jaksan kirjoittaa pidemmänkin aikaa :)
    Mitä tarkoitit Jari "pienimmällä pahalla"?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Esim perunasosekeitto vai pasta-annos. Se mitä otat pääruoaksi vaikuttaa siihen otatko jälkiruokaa. Jos on iltameno niin missä syöt ennen sitä. Koko ajan pitäisi ajatella vähän eteenpäin.

      Delete
    2. Niin, aivan totta. Mulla lääkitys onneksi säädeltävissä sen mukaan, tahtooko pastaa vai keittoa, ja ottaako jälkkäriä vai ei. Mutta silti pitää tietää, mitä tekee kahden tunnin ajan ruokailun jälkeen, jotta osaa mitoittaa lääkkeen oikein.

      Delete