Lähtökohtaisesti ehkä

Löin kesällä jalkani johonkin ja yksi varpaankynsistäni lohkesi. Olen puolen vuoden ajan yrittänyt kotikutoisesti saada sitä hiottua ja parannettua, mutta muutosta ei tapahdu. Säästän teidät ikäviltä yksityiskohdilta ja totean vain, että kynsi ei ole vieläkään entisensä.

Kävin tapaamassa jalkahoitajaa, joka totesi, etten ole onnistunut parantamaan kynttäni. Se ei ollut uutinen. Mutta uutinen oli, ettei se saata koskaan palautuakaan ennalleen. Tässä vaiheessa alkoi nyppiä.

Ties kuinka monta kertaa olen kuullut sanat "ai sulla on diabetes" lääkärin tai hoitajan suusta. Se on kätevä tekosyy kaikkeen parantumattomaan, tai vaivaan, jota ei voi muuten selittää. "Sulla on vähän ientulehdusta. Ai mutta sähän ootkin diabeetikko." "Tuo hyttysenpurema on tulehtunut, eikä meinaa parantua. No mutta sullahan onkin diabetes."

Vähän sama kuin veisit naisena auton korjaamolle. Kuulet, mitä on korjattu, mutta jos kysyt jotain, sinua katsotaan pitkään ja puhutaan alentuvaan sävyyn. "Sä oot nainen, et sä näistä mitään ymmärrä." Vaikken ymmärtäisikään, se on minun autoni, ja minä maksan sen remontit. Omistajana minulla on täysi oikeus lypsää tietoa niin pitkään, että ymmärrän, mitä omaisuudelleni on tehty, tai mitä sille pitäisi tehdä.

Joskus jopa tuntuu, että lääkärit skippaavat testejä diabeteksen takia. Jälleen kerran - en tiedä eroa normaali-Elinan ja diabeetikko-Elinan kohtelussa, mutta tuntuu olevan helppoa sysätä asioita parantumattoman sairauden piikkiin. Ehkä en osaa vaatia tarpeeksi, koska en ymmärrä biologiaa tarpeeksi.

Lähtökohtaisesti en hyväksy sitä, että kehoni parantuisi hitaammin kuin muiden. Lähtökohtaisesti siis oletan ja tavoittelen parantuvani normaalivauhtia. En suostu uskomaan, että joku asia tapahtuu "just 'cause". Syyn löytää aina jostain - jos ei lääketiede auta, niin psykologia sitten.

Ei sillä, että jatkuvasti juoksisin lekurissa erinäisten vaivojen takia. Ja voihan olla, että vaikka olisin "normaali", kynteni ei välttämättä parantuisi. Mutta toivoisin, että en enää kuulisi hyväksyvää äännähdystä sairauden mainitessani.

Oma ajatusmallini on, että ihminen paranee, kun päättää parantua. Ja niin päätän jatkossakin tehdä.