Thursday, January 2, 2014

Makeaa pohdintaa mahan täydeltä

Muistan erään päivän lapsuudesta, olin ehkä 12-vuotias. Kuitenkin niin nuori, etten ymmärtänyt diabeteksesta enkä sen hoidosta paljoakaan, aikuisilla oli iso rooli hoitotasapainon ylläpitämisessä. Aika kauhea rooli muuten, kun ei ollenkaan voi tuntea toisen oloa. No, enivei, tultiin ulkoa sisälle ja menin suoraan keittiöön, kun oli jano. Kulautin lasillisen maitoa hetkessä.

Olin hölmö. En ymmärtänyt, ettei janojuomaksi kelpaa mikään hiilaripitoinen. Sittemmin olen tajunnut, että lähtökohtaisesti tulee olettaa kovan janon johtuvan korkeasta verensokerista. Mulla ainakin on tosi harvoin ihan oikea jano, vielä harvemmin niin kova kuin mitä korkea verensokeri aiheuttaa. Ja siihen mikä tahansa sokerilitku on pahinta mahdollista.

Yleinen harhaluulo on, että diabeetikot eivät voi syödä sokeria. Totta toinen puoli. Kyse ei ole siitä, ettemmekö voisi syödä samaa ruokaa kuin muutkin. Karkit, kakut, kiisselit ja kaikki sellaiset menevät kyllä alas diabeetikonkin suusta, mieluummin ilman keinomakeutusaineita. Ylettömästä sokerin syömisestä tulee vain hirveän paha olo.

Mitäkö yletön sokerin syöminen tarkoittaa? Periaatteessa määrä ratkaisee ruoka-aineessa kuin ruoka-aineessa, mutta herkuissa on eroja. Minulle "ässämixmäiset" karkit eivät aiheuta juurikaan tuntemuksia suuntaan eivätkä toiseen, vaikka niitä vetäisi kymmenen putkeen. Tuloksen huomaa kyllä tuntien jälkeen, mutta ei heti. Suklaa sen sijaan aiheuttaa instant-väsymystä, janoa ja sokerien heittelyä - ihan epistä, koska sitä olisi kivempi mussuttaa kuin pehmokarkkeja! Toiset "kehuvat" voivansa syödä levyllisen suklaata kerralla.. Hrrr. Vaahtokarkit ovat suurinta herkkuani, vaikka muille tulee juurikin niistä paha olo.

Lapsena tykkäsin hirveän paljon sekametelisopasta jouluna riisipuuron kanssa. Viime vuosina se on aiheuttanut lähinnä pahaa oloa. Otin miten paljon lääkettä tahansa ennen ruokailua, paha olo iskee ko. ruoka-aineen kanssa aina. Toki se menee ohi tunnissa, ja hypot saattavat iskeä jälkikäteen. Kotikalja on toinen, mitä en ole vuosiin halunnut nauttia lasillistakaan kerralla.

Onko joissain ruoka-aineissa sokeri niin rehellisessä muodossa, että se imeytyy nopeammin kuin muissa, ja sen takia aiheuttaa pahan olon hetkeksi? Ymmärtäisin väsymyksen, jos olisin ottanut liian vähän lääkettä, mutta siitä ei useimmiten ole kyse.

Sekin on jännä, että normi-ihmisiä käy väsyttämään raskaan ruuan, esim. pitsan, jälkeen. Olen miettinyt, miksei minua väsytä. Johtuuko se siitä, että otan insuliinin ennen ruokailua, jolloin lääke ehtii vaikuttaa pitsan kanssa samaan aikaan? Kun taas normielimistö säätelee insuliinintuotannon vasta sitten, kun tietää, mitä kamaa ja miten paljon kurkusta on vedetty alas. Ei kai siinäkään pitkää viivettä ole, mutta pistetyn ruokainsun kanssa viive lienee lyhyempi?

Kanssadiabeetikot voisivat kommentoida, mitkä ruoka-aineet teillä aiheuttavat sokerin heittelyä ja pahaa oloa eniten. Onko samoja fiiliksiä kuin mitä yritin yllä kuvata?

No comments:

Post a Comment