Kävin tänään lääkärissä tutkimassa sensorituloksia. Koska väsyttää kovin, kerron lyhyesti.
Lääkäri ei ollut oma lääkärini, vaan vieraileva tähti. Olivat kuitenkin oman lääkärini kanssa tutkineet tuloksia ja pohtineet parannuksia hoitotasapainooni. "Hyvä" ajattelin, koska "ethän sinä edes tunne minua". Pahiten särähti korvaan, kun hän tutki edeltäviä saneluitani tietokoneelta ja sanoi minulla todetun vuosi sitten hyvin pienet, alkavat silmänpohjamuutokset. Joo, tiesin tämän kyllä, mutta olen allerginen sille sanalle.
No, enivei. Eilinen spekulointi sikseen: perusinsuliinia ei vähennetä (kuten eilen itse funtsin), vaan lisätään. Aamuyön nousut ovat johtuneet siitä, että pitkävaikutteisen insuliinin vaikutus ei ole riittävän pitkä, kun pistän sen klo 18 aikaan illalla. Otan iltalääkkeen entisen suuruisena, mutta ajankohtaa siirretään myöhemmäksi iltaan: tästä lähtien otan sen nukkumaanmennessä.
Alkuyön laskut taasen eivät johdu siitä, että perusinsuliinia olisi liikaa, vaan siitä, että korjaan verensokeriani liikaa ennen nukkumaanmenoa. Hölmö minä! Lisäksi aamupalan jälkeiset nousut ja sokerin pysyminen korkealla läpi päivän johtuvat perusinsuliinin puutteesta, ja joudun jatkuvasti ylimitoittamaan ateriainsuliinia korjatakseni tilanteen. Lisäsimme siis aamulääkkeen annostusta parilla yksiköllä.
Summa summarum: perusinsuliinin vähyys aamulla ja päivällä on johtanut siihen, että sokerit nousevat ja joudun korjaamaan tasapainoa jatkuvasti lyhytvaikutteisella insuliinilla. Kun perusinsumäärät on säädetty kohdalleen, korjausten tarve vähenee ja käyristä tutun sahausefektin pitäisi poistua. Mitenhän pääsen pahoista korjaustavoistani eroon? Ja ennen kaikkea: kuinka osaan jatkossa normaalimitoittaa ateriainsut? Aika näyttää!
Oudoista lyhenteistä ei otettu yhdessäkään selkoa, mutta todettiin, että lyhenteiden tulkinta on toisarvoista. Tärkeämpää oli tuijottaa käyriä ja ruokapäiväkirjaa, ja tehdä niiden pohjalta johtopäätöksiä. Vaan enpä tiedä, pedantti insinööri minussa saattaa tivata niitä vielä seuraavallakin lääkärikäynnillä... :)
Odotushuoneessa tutustuin mukavaan rouvaan, jolla myös oli sensorointituloksia kädessään. Hän totesi "pysyykö muka joku tuon vihreän alueen sisäpuolella?". Hyvä kysymys, ja vielä parempi tavoite! Sitä kohti!
Thursday, March 13, 2014
Wednesday, March 12, 2014
Ulos ja tulos!
Voi morjes. Luulin saavani selvyyttä verensokerin vaihteluihin sensorin avulla, mutta nyt tän kaiken hallitseminen tuntuu olevan ihan tuurista kiinni. Vai sittenkin kuun asennosta?
Ennen kuin kerron tuloksista, haluan postata ällön kuvan. Aika moni säikähti kuvaa sensorista ennen asennusta, tässä vielä muistutuksena, miltä se näytti:
Seuraavasta kuvasta näkee, kuinka valtava muovikotelo oli verrattuna siihen, millainen tökki ihon alla oikeasti oli. En tiedä, erottaako kuvasta edes kunnolla, mutta liuska oli todella pieni. Kuten taisin jo mainita, niin n. sentin mittainen ja millin leveä :) Jos asennus oli kivuton, niin oli irrotuskin. Teippien irrottaminen tuntui ikävältä, mutta sensorin irtoamista en edes huomannut. Mullei taida pahemmin olla tuntoo käsivarressa!
Mutta sitten asiaan. Sensorin tietojen lisäksi DH siis latasi koneelle lainamittarilla sormenpäästä mitatut kalibrointitulokset. Kone piirsi hienot käyrät ja piirakkakuviot, jotka sain tänään hoitajalta mukaani. Huomenna menen vasta lääkärin kanssa näitä tulkitsemaan, mutta pitihän mun sekoittaa näillä jo etukäteen pääni.
Sivu 1: yhteenveto viikosta. Mitä tästä voimme pikaisella vilkaisulla päätellä? Sokeri laskee öisin, mutta aamusta lounaaseen sillä on tapana nousta liian korkeaksi. Iltapäivästä iltaan sama juttu. Katsomalla käyriä ja sensorin mittaamia korkeimpia ja matalimpia sokeriarvoja huomaa, että vaihtelua on aika paljon: ideaalitilanteessa käyrät pysyisivät vihreän alueen sisällä.
Eniten yllätti, että lähes joka päivä sokeri on käynyt alle 4:ssä - viikon aikana otetuista sormenpäämittauksista (39 kpl) vain kaksi oli alle neljän! Eli käytännössä tiesin kuudesta päivästä vain kahtena sokerin olleen liian matala. Yllätti myös, että sokerit sahaavat noin paljon. Kaikkia termejä en tältä sivulta ymmärrä, joten täytyy kysellä niitä lääkäriltä huomenna.
Sivu 2: arvot aterioittain. Jollain toisella kalibrointimittarilla olisi varmaan saanut merkattua myös ateria-arvot ylös, mutta nyt tämä sivu on aika turha - sensori ei tiennyt, milloin olen aterioinut, ja mittariin en sitä saanut merkattua.
Lähinnä tästä näkee alkuyön ja yöunen aikaiset arvot. Ilta-aika papereissa on klo 23-3 ja yöuni klo 3-6. Illalla 28 % arvoista oli yli ja 40 % alle tavoitteen. Yöunen aikaan 34 % arvoista oli yli tavoitteen ja 20 % sen alle. Eli kuten jo käyristäkin näkee, sokeri laskee aina alkuyöstä, loppuyöstä se alkaa nousta aamua kohti.
Sivu 3: yöajan sensoriarvot. Hälyttävintä tässä on, kuinka suuri osa käyristä on piirtynyt vihreän alueen alle, eli kuinka suuren osan ajasta verensokerini on liian alhainen öisin. Ja jotta tämä ei olisi vielä tarpeeksi paha, en ole herännyt matalan sokerin tuntemuksiin minään yönä!
Ilmeisesti suurin osa aamujen korkeista sokereista johtuu siitä, että sokeri laskee yöllä aivan liian alas ja elimistö alkaa korjata tilannetta. Pelottavaa. Mitä jos jonain yönä sokeri ei nousekaan ja mä vaan nukun?
Sivu 4: vuorokausiyhteenvedot keskiviikosta lauantaihin. Huomaa hyvin, kuinka persiilleen torstai on mennyt. Avauduinkin siitä tänne (http://elamaniarvot.blogspot.fi/2014/03/glukoosisensorilive-paiva-2.html) - laskin hiilarit ja insut liian tarkkaan, enkä luottanut omaan fiilikseen yhtään. Sen virheen korjaamisen jälkeen sokeri on pysynyt paljon tasaisempana.
Mietin myös aiemmassa blogimerkinnässä syytä keskiviikon ja torstain välisen yön hurjaan verensokerin nousuun. Veikkasin piikkiä hormonitasossa - ei pitäisi veikata, kun ei ole faktoja. Käyristä näkee, että sokeri on yksinkertaisesti käynyt niin alhaalla, että elimistö on alkanut sitä nostaa. Älyttömän hurja nousu silti.
Vielä oudompaa on se, että vaikka perjantai- ja lauantaiöinä sokeri on käynyt ihan yhtä alhaalla, sen jälkeiset nousut eivät ole niin rajuja kuin torstaiyönä. Liekö sittenkin jotain tekemistä hormonien kanssa? Katsotaan, mitä lääkäri on mieltä.
Huvittavinta ja pelottavinta on se, että koska en tiennyt sokerin laskevan liian alas yöllä, olisin kuvitellut, että perusinsuliinin annostusta pitää kasvattaa, jotta aamusokerit eivät olisi niin korkeita. Nyt näyttää siltä, että sitä on pikemminkin vähennettävä.
Sivu 5: vuorokausiyhteenvedot sunnuntaista tiistaihin. Näissä yösokerit ovat pysyneet suht kuosissa. Mielenkiintoisin käyristä on ehkä sunnuntai. Olen herännyt keskellä yötä korkean sokerin tuntemuksiin ja mitannut sokerin. Kuten näkyy, se sijoittuu vihreän alueen sisäpuolelle, eli sokeri oli ihan kunnossa. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että sokeri on kuin onkin alkanut nousta hetki ennen mittausta.
Toinen jänskä havainto oli, että olen sunnuntai-iltana autoa ajaessa (klo 20:30) ollut sitä mieltä, että verensokeri on laskussa. Söin varmuuden vuoksi 4 siripiriä mittaamatta sokeria, koska mieluummin ajan korkealla sokerilla kuin matalalla. Kotiin päästyäni olen mitannut sokerin, joka oli tavoitearvoja korkeampi. Mutta matalan sokerin tuntemukset ovat osuneet käyrällä pisteeseen, jossa sokeriarvo on ollut voimakkaasti laskusuuntainen! Ihan pieleen en siis arvoja tunne.
Eikä tässä vielä kaikki! Sitten kun raapustin käyrille myös ateriasisällöt, lääkemäärät ja muut havainnot, aloin ymmärtää asiaa paremmin. Lääke näyttäisi suurimman osan ajasta vaikuttavan niinkuin pitää, ja hiilaritkin olen suurimmaksi osaksi arvioinut mielestäni oikein. Mutta kaikkien "jauhoruokien" eli viljatuotteiden (leivät, pannukakku jne.) jälkeen insuliinin imeytymisessä näyttäisi olevan ongelmia. Sokeri pysyy tällöin pidempään (n. 2 h ruokailusta) tasaisen korkeana ja tipahtaa sen jälkeen hetkessä. Jos mittaa verensokerin 2 h ruokailun jälkeen ja ottaa korjaavaa lääkettä sen tuloksen perusteella, voi mennä aika ikävästi metsään.
Kuvittelin myös, että sokeripitoiset ruuat aiheuttaisivat ongelmia pikaisen imeytymisensä vuoksi. Mutta käyrien mukaan esimerkiksi jäätelön syöminen on ihan OK, eikä aiheuta piikkiä sokeriarvoissa. Hitto vie, vaihdan kaikki jauhopullat karkkiin tästä lähtien! Suklaa, you're mine!
Hienoista analyyseistäni huolimatta tuloksia pitää tutkia lääkärin kanssa tarkemmin. Suurin huolenaiheeni ennen sensorointia oli iltasokereiden heittely, mutta nyt olen todella huolissani yösokruista. Joskus totuin siihen, että voin nukahtaa vitosen sokerilla ja herätä nelosella. Nyt näyttää olevan turhaa kuvitelmaa moinen. Ja hitto vie, jos pitää vastedes käydä nukkumaan jollain ysin sokerilla "varmuuden vuoksi" - en osaa nukahtaa niin korkeilla arvoilla!
Ennen kuin kerron tuloksista, haluan postata ällön kuvan. Aika moni säikähti kuvaa sensorista ennen asennusta, tässä vielä muistutuksena, miltä se näytti:
 |
| Sensori ennen asennusta, muovikoteloineen. |
Seuraavasta kuvasta näkee, kuinka valtava muovikotelo oli verrattuna siihen, millainen tökki ihon alla oikeasti oli. En tiedä, erottaako kuvasta edes kunnolla, mutta liuska oli todella pieni. Kuten taisin jo mainita, niin n. sentin mittainen ja millin leveä :) Jos asennus oli kivuton, niin oli irrotuskin. Teippien irrottaminen tuntui ikävältä, mutta sensorin irtoamista en edes huomannut. Mullei taida pahemmin olla tuntoo käsivarressa!
 |
| Sensori irti! Tuo pienen pieni liuska oli ihon alla mittaamassa kudossokeria viikon. |
Mutta sitten asiaan. Sensorin tietojen lisäksi DH siis latasi koneelle lainamittarilla sormenpäästä mitatut kalibrointitulokset. Kone piirsi hienot käyrät ja piirakkakuviot, jotka sain tänään hoitajalta mukaani. Huomenna menen vasta lääkärin kanssa näitä tulkitsemaan, mutta pitihän mun sekoittaa näillä jo etukäteen pääni.
Sivu 1: yhteenveto viikosta. Mitä tästä voimme pikaisella vilkaisulla päätellä? Sokeri laskee öisin, mutta aamusta lounaaseen sillä on tapana nousta liian korkeaksi. Iltapäivästä iltaan sama juttu. Katsomalla käyriä ja sensorin mittaamia korkeimpia ja matalimpia sokeriarvoja huomaa, että vaihtelua on aika paljon: ideaalitilanteessa käyrät pysyisivät vihreän alueen sisällä.
 |
| Viikkoyhteenveto |
Sivu 2: arvot aterioittain. Jollain toisella kalibrointimittarilla olisi varmaan saanut merkattua myös ateria-arvot ylös, mutta nyt tämä sivu on aika turha - sensori ei tiennyt, milloin olen aterioinut, ja mittariin en sitä saanut merkattua.
 |
| Arvot aterioittain |
Lähinnä tästä näkee alkuyön ja yöunen aikaiset arvot. Ilta-aika papereissa on klo 23-3 ja yöuni klo 3-6. Illalla 28 % arvoista oli yli ja 40 % alle tavoitteen. Yöunen aikaan 34 % arvoista oli yli tavoitteen ja 20 % sen alle. Eli kuten jo käyristäkin näkee, sokeri laskee aina alkuyöstä, loppuyöstä se alkaa nousta aamua kohti.
Sivu 3: yöajan sensoriarvot. Hälyttävintä tässä on, kuinka suuri osa käyristä on piirtynyt vihreän alueen alle, eli kuinka suuren osan ajasta verensokerini on liian alhainen öisin. Ja jotta tämä ei olisi vielä tarpeeksi paha, en ole herännyt matalan sokerin tuntemuksiin minään yönä!
 |
| Yöajan sensoriarvot |
Ilmeisesti suurin osa aamujen korkeista sokereista johtuu siitä, että sokeri laskee yöllä aivan liian alas ja elimistö alkaa korjata tilannetta. Pelottavaa. Mitä jos jonain yönä sokeri ei nousekaan ja mä vaan nukun?
Sivu 4: vuorokausiyhteenvedot keskiviikosta lauantaihin. Huomaa hyvin, kuinka persiilleen torstai on mennyt. Avauduinkin siitä tänne (http://elamaniarvot.blogspot.fi/2014/03/glukoosisensorilive-paiva-2.html) - laskin hiilarit ja insut liian tarkkaan, enkä luottanut omaan fiilikseen yhtään. Sen virheen korjaamisen jälkeen sokeri on pysynyt paljon tasaisempana.
 |
| Vuorokausiyhteenvedot keskiviikosta lauantaihin |
Mietin myös aiemmassa blogimerkinnässä syytä keskiviikon ja torstain välisen yön hurjaan verensokerin nousuun. Veikkasin piikkiä hormonitasossa - ei pitäisi veikata, kun ei ole faktoja. Käyristä näkee, että sokeri on yksinkertaisesti käynyt niin alhaalla, että elimistö on alkanut sitä nostaa. Älyttömän hurja nousu silti.
Vielä oudompaa on se, että vaikka perjantai- ja lauantaiöinä sokeri on käynyt ihan yhtä alhaalla, sen jälkeiset nousut eivät ole niin rajuja kuin torstaiyönä. Liekö sittenkin jotain tekemistä hormonien kanssa? Katsotaan, mitä lääkäri on mieltä.
Huvittavinta ja pelottavinta on se, että koska en tiennyt sokerin laskevan liian alas yöllä, olisin kuvitellut, että perusinsuliinin annostusta pitää kasvattaa, jotta aamusokerit eivät olisi niin korkeita. Nyt näyttää siltä, että sitä on pikemminkin vähennettävä.
Sivu 5: vuorokausiyhteenvedot sunnuntaista tiistaihin. Näissä yösokerit ovat pysyneet suht kuosissa. Mielenkiintoisin käyristä on ehkä sunnuntai. Olen herännyt keskellä yötä korkean sokerin tuntemuksiin ja mitannut sokerin. Kuten näkyy, se sijoittuu vihreän alueen sisäpuolelle, eli sokeri oli ihan kunnossa. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että sokeri on kuin onkin alkanut nousta hetki ennen mittausta.
 |
| Vuorokausiyhteenvedot sunnuntaista tiistaihin |
Eikä tässä vielä kaikki! Sitten kun raapustin käyrille myös ateriasisällöt, lääkemäärät ja muut havainnot, aloin ymmärtää asiaa paremmin. Lääke näyttäisi suurimman osan ajasta vaikuttavan niinkuin pitää, ja hiilaritkin olen suurimmaksi osaksi arvioinut mielestäni oikein. Mutta kaikkien "jauhoruokien" eli viljatuotteiden (leivät, pannukakku jne.) jälkeen insuliinin imeytymisessä näyttäisi olevan ongelmia. Sokeri pysyy tällöin pidempään (n. 2 h ruokailusta) tasaisen korkeana ja tipahtaa sen jälkeen hetkessä. Jos mittaa verensokerin 2 h ruokailun jälkeen ja ottaa korjaavaa lääkettä sen tuloksen perusteella, voi mennä aika ikävästi metsään.
Kuvittelin myös, että sokeripitoiset ruuat aiheuttaisivat ongelmia pikaisen imeytymisensä vuoksi. Mutta käyrien mukaan esimerkiksi jäätelön syöminen on ihan OK, eikä aiheuta piikkiä sokeriarvoissa. Hitto vie, vaihdan kaikki jauhopullat karkkiin tästä lähtien! Suklaa, you're mine!
Hienoista analyyseistäni huolimatta tuloksia pitää tutkia lääkärin kanssa tarkemmin. Suurin huolenaiheeni ennen sensorointia oli iltasokereiden heittely, mutta nyt olen todella huolissani yösokruista. Joskus totuin siihen, että voin nukahtaa vitosen sokerilla ja herätä nelosella. Nyt näyttää olevan turhaa kuvitelmaa moinen. Ja hitto vie, jos pitää vastedes käydä nukkumaan jollain ysin sokerilla "varmuuden vuoksi" - en osaa nukahtaa niin korkeilla arvoilla!
Tuesday, March 11, 2014
Glukoosisensorilive - päivä 7
Viikkoni kyborgina alkaa olla ohitse. Nyt onkin hyvä hetki miettiä, mitä olisi voinut tehdä sen sijaan mitä todellisuudessa tuli tehtyä!
Periaatteessa olisin voinut ja olisi pitänyt kokeilla kaikenlaisia elämäntapoja - laiskottelua, urheilullisuutta, paljon sokeria ruokavaliossa, vähän sokeria ruokavaliossa jne. Hetki sitten tajusin, että viikko on tosiaankin jo ohi, ja olen elänyt ihan samoilla elämäntavoilla koko viikon. Huomisaamuna sensori otetaan jo pois!
Olenko siis mokannut testiviikon? Mietitäänpä hetki.
Sensoriajan tavoitteenahan oli elää normaalia elämää, jolloin kaikkien elämän eri variaatioiden kokeileminen ei anna todenmukaista kuvaa keskimääräisestä viikosta. Elimistö ei oman kokemukseni mukaan ihan hetkessä vaihda suuntaa: jos olisin alkuviikon ollut löllönlöö ja loppuviikon tsatsatsaa (maannut sohvalla vs. urheillut), olisiko elimistö ehtinyt tottua elämäntapamuutokseen? Väitän, ettei.
Mitä oikeastaan on yksi viikko elämästä? Tai jos puhutaan vähän pienemmässä mittakaavassa: yksi viikko kuukaudesta? Naisen elämässä se on yksi neljäsosa siitä, mitä kehossa kuukauden aikana tapahtuu. On jo jonkin aikaa kiinnostanut, kuinka hormonit vaikuttavat verensokeriin kuukauden eri aikoina. Kohta tiedän tulokset yhden viikon ajalta - en usko, että kolme seuraavaa viikkoa noudattavat samaa kaavaa.
Ei pidä käsittää väärin - trendien laskeminen ja keskivertoviikon tarkastelu on hyvä tausta-aineisto, kun mietitään insuliinitarpeen muutoksia ja verensokerin päivittäisiä vaihteluita. Käytäntö vain on osoittanut, ettei paraskaan teoria pidä aina paikkaansa. Ja vaikka jollain tasolla tunnistaa, että kuukauden eri aikoina verensokereissa esiintyy tiettyä johdonmukaisuutta, jää tarkempi analyysi aina tekemättä.
Toivoisin siis, että voisin saada sensorin käyttöön vielä kolmelle muullekin kuukauden viikolle. Eläisin kuukauden näillä elintavoilla, joihin olen ikävä kyllä parkkiintunut: pitkiä työpäiviä, vähän liikuntaa, ja ei-niin-priima ruokavalio. Näkisin todelliset päivävaihtelut koko kuukauden ajalta ja voisin suhteuttaa neljän viikon tulokset vuoden ajalle.
Eikä tässä vielä kaikki. Toivoisin saavani sensorin myös neljäksi viikoksi niin, että voin kokeilla reippaampia elämäntapoja, joita joskus pienessä mielenhäiriössä noudatan: 8 h työpäiviä, paljon liikuntaa ja terveellinen ruokavalio. Näkisin tietokoneen ruudulta faktaa siitä, kuinka erilainen elämänrytmi vaikuttaa sokeritasapainoon, eikä asia jäisi vaan mutuiluun.
Ei tarvitse olla kovinkaan Einstein tajutakseen, että reippaampien elämäntapojen kuukausi olisi todennäköisesti verensokerien suhteen tasaisempi. Vähemmän heilahteluja, pienempi unentarve, pienempi insuliininkulutus. Vaan kun ei siitä ole faktaa, tyhmän ihmisen on kovin helppo palata takaisin vanhaan ja tuttuun löllöilyyn.
Summa summarum: en ole mokannut testiaikaa, mutta elämäni kylläkin! :D
Periaatteessa olisin voinut ja olisi pitänyt kokeilla kaikenlaisia elämäntapoja - laiskottelua, urheilullisuutta, paljon sokeria ruokavaliossa, vähän sokeria ruokavaliossa jne. Hetki sitten tajusin, että viikko on tosiaankin jo ohi, ja olen elänyt ihan samoilla elämäntavoilla koko viikon. Huomisaamuna sensori otetaan jo pois!
Olenko siis mokannut testiviikon? Mietitäänpä hetki.
Sensoriajan tavoitteenahan oli elää normaalia elämää, jolloin kaikkien elämän eri variaatioiden kokeileminen ei anna todenmukaista kuvaa keskimääräisestä viikosta. Elimistö ei oman kokemukseni mukaan ihan hetkessä vaihda suuntaa: jos olisin alkuviikon ollut löllönlöö ja loppuviikon tsatsatsaa (maannut sohvalla vs. urheillut), olisiko elimistö ehtinyt tottua elämäntapamuutokseen? Väitän, ettei.
Mitä oikeastaan on yksi viikko elämästä? Tai jos puhutaan vähän pienemmässä mittakaavassa: yksi viikko kuukaudesta? Naisen elämässä se on yksi neljäsosa siitä, mitä kehossa kuukauden aikana tapahtuu. On jo jonkin aikaa kiinnostanut, kuinka hormonit vaikuttavat verensokeriin kuukauden eri aikoina. Kohta tiedän tulokset yhden viikon ajalta - en usko, että kolme seuraavaa viikkoa noudattavat samaa kaavaa.
Ei pidä käsittää väärin - trendien laskeminen ja keskivertoviikon tarkastelu on hyvä tausta-aineisto, kun mietitään insuliinitarpeen muutoksia ja verensokerin päivittäisiä vaihteluita. Käytäntö vain on osoittanut, ettei paraskaan teoria pidä aina paikkaansa. Ja vaikka jollain tasolla tunnistaa, että kuukauden eri aikoina verensokereissa esiintyy tiettyä johdonmukaisuutta, jää tarkempi analyysi aina tekemättä.
Toivoisin siis, että voisin saada sensorin käyttöön vielä kolmelle muullekin kuukauden viikolle. Eläisin kuukauden näillä elintavoilla, joihin olen ikävä kyllä parkkiintunut: pitkiä työpäiviä, vähän liikuntaa, ja ei-niin-priima ruokavalio. Näkisin todelliset päivävaihtelut koko kuukauden ajalta ja voisin suhteuttaa neljän viikon tulokset vuoden ajalle.
Eikä tässä vielä kaikki. Toivoisin saavani sensorin myös neljäksi viikoksi niin, että voin kokeilla reippaampia elämäntapoja, joita joskus pienessä mielenhäiriössä noudatan: 8 h työpäiviä, paljon liikuntaa ja terveellinen ruokavalio. Näkisin tietokoneen ruudulta faktaa siitä, kuinka erilainen elämänrytmi vaikuttaa sokeritasapainoon, eikä asia jäisi vaan mutuiluun.
Ei tarvitse olla kovinkaan Einstein tajutakseen, että reippaampien elämäntapojen kuukausi olisi todennäköisesti verensokerien suhteen tasaisempi. Vähemmän heilahteluja, pienempi unentarve, pienempi insuliininkulutus. Vaan kun ei siitä ole faktaa, tyhmän ihmisen on kovin helppo palata takaisin vanhaan ja tuttuun löllöilyyn.
Summa summarum: en ole mokannut testiaikaa, mutta elämäni kylläkin! :D
Monday, March 10, 2014
Glukoosisensorilive - päivä 6
Ette joudu pettymään! Tylsää on ollut tänäänkin. Pientä hampaiden kiristelyä aiheutti, kun en muistanut mitata sokeria ennen lounasta. Niinpä, tosi jännää.
Vaikka sensorin kanssa eläminen onkin aika tavallisen tylsää, mulla on suuret odotukset sille, mitä tulosten purkaminen kertoo. Parina yönä sokeri on mm. noussut enemmän kuin pari yksikköä, mikä on mulle normaalia enemmän. Yhdelle yölle keksin selityksen, parille muulle yölle en. Etenkin kiinnostaa, miksi la-su-yönä klo 2:31 herään korkean sokerin tuntemuksiin vaikka arvo on 6,9. Mutta herätessäni 8:51 sokeri on noussut 12,9:ään.
Yksi veikkaus on, että sokerin nousut johtuvat mm. liikunnan puutteesta. Aktiivisemman elämän aikaan verensokereilla on enemmänkin taipumus laskea öisin. Mutta en ymmärrä, miksi hypyt ajoittuvat aamuyöhön. Noh, katsotaan, mitä lääkäri on mieltä heilahteluista.
Sen lisäksi tänään laski ekaa kertaa koko käyttöaikana sokeri alle 4:n. Jännä nähdä, kuinka nopeasti se tipahti, koska vajaata tuntia aiemmin sokeri oli 8. Enkä mielestäni tehnyt mitään sellaista, jonka takia se olisi laskenut.
Siinäpä lyhykäisyydessään tämän päivän anti. Jotta ei kävisi liian tylsäksi, tässä teille aiheeseen liittyvä kuva!
Vaikka sensorin kanssa eläminen onkin aika tavallisen tylsää, mulla on suuret odotukset sille, mitä tulosten purkaminen kertoo. Parina yönä sokeri on mm. noussut enemmän kuin pari yksikköä, mikä on mulle normaalia enemmän. Yhdelle yölle keksin selityksen, parille muulle yölle en. Etenkin kiinnostaa, miksi la-su-yönä klo 2:31 herään korkean sokerin tuntemuksiin vaikka arvo on 6,9. Mutta herätessäni 8:51 sokeri on noussut 12,9:ään.
Yksi veikkaus on, että sokerin nousut johtuvat mm. liikunnan puutteesta. Aktiivisemman elämän aikaan verensokereilla on enemmänkin taipumus laskea öisin. Mutta en ymmärrä, miksi hypyt ajoittuvat aamuyöhön. Noh, katsotaan, mitä lääkäri on mieltä heilahteluista.
Sen lisäksi tänään laski ekaa kertaa koko käyttöaikana sokeri alle 4:n. Jännä nähdä, kuinka nopeasti se tipahti, koska vajaata tuntia aiemmin sokeri oli 8. Enkä mielestäni tehnyt mitään sellaista, jonka takia se olisi laskenut.
Siinäpä lyhykäisyydessään tämän päivän anti. Jotta ei kävisi liian tylsäksi, tässä teille aiheeseen liittyvä kuva!
 |
| http://suited.myomnipod.com/wp-content/uploads//2013/05/Haidee-Merritt-May-Cartoon-2.jpg |
Sunday, March 9, 2014
Glukoosisensorilive - päivät 4&5
Sunnuntai - päivä ennen maanantaita. Eilen jäi blogailu väliin, kun en saanut nettiä toimimaan läppäriin. Ihan ookoo sinänsä, koska ei mulla paljon olisi ollut edes kerrottavaa.
Sensorin kanssa on ollut aika tylsää. Pahimmat ajat on ne, kun käy suihkussa ja pelkää, että tää kastuu. Vaikka ei kastukaan. Toinen paha on, kun kurottaa jotain, ja tuntuu, että teipit irtoo. Vaan eipä oo irronnu. Tylsää! Tänään ikävintä oli, että sauna oli lämmin ja en voinut käydä ku suihkussa. Ens viikolla sitten taas!
Ei siis ruamaa eilen eikä tänäänkään. Tosin kainalon lähellä oleva teippi on vähän mennyt käden liikkuessa ruttuun ja irronnut ihosta, joten varmuuden vuoksi teipattiin yksi kulma tänään uudestaan. Kuvasta näkee, kuinka hyvin tuo muuten on pysynyt kiinni.
Yritettiin saada vanhaa teippiä ihosta irti, mutta ei lähtenyt millään. Nyt on käsi vähän hellänä, kun käytettiin puhdistusainetta ja hinkattiin moskaa irti :D Veikkaanpa, että pahinta koko käyttöaikana on se hetki, kun tää irrotetaan. Eikä sekään muistaakseni tunnu miltään, kun sensori otetaan irti ihon alta, mutta teippien irrotus.. Naminami! Sitä odotan kovasti.
Aika monen mielestä on ällöä, että tää on pitänyt tunkea ihon alle. Minkähän takia musta se on ihan jees? Tottumiskysymys?
Sensorin kanssa on ollut aika tylsää. Pahimmat ajat on ne, kun käy suihkussa ja pelkää, että tää kastuu. Vaikka ei kastukaan. Toinen paha on, kun kurottaa jotain, ja tuntuu, että teipit irtoo. Vaan eipä oo irronnu. Tylsää! Tänään ikävintä oli, että sauna oli lämmin ja en voinut käydä ku suihkussa. Ens viikolla sitten taas!
Ei siis ruamaa eilen eikä tänäänkään. Tosin kainalon lähellä oleva teippi on vähän mennyt käden liikkuessa ruttuun ja irronnut ihosta, joten varmuuden vuoksi teipattiin yksi kulma tänään uudestaan. Kuvasta näkee, kuinka hyvin tuo muuten on pysynyt kiinni.
 |
| Glukoosisensori, päivä 5. Uusi teippi yhdessä kulmassa varotoimena. |
Yritettiin saada vanhaa teippiä ihosta irti, mutta ei lähtenyt millään. Nyt on käsi vähän hellänä, kun käytettiin puhdistusainetta ja hinkattiin moskaa irti :D Veikkaanpa, että pahinta koko käyttöaikana on se hetki, kun tää irrotetaan. Eikä sekään muistaakseni tunnu miltään, kun sensori otetaan irti ihon alta, mutta teippien irrotus.. Naminami! Sitä odotan kovasti.
Aika monen mielestä on ällöä, että tää on pitänyt tunkea ihon alle. Minkähän takia musta se on ihan jees? Tottumiskysymys?
Friday, March 7, 2014
Glukoosisensorilive - päivä 3
Ehdinköhän kirjoittaa tämän päivän puolella? Nähtäväksi jää!
Yöllä sokeri oli noussut vain pari yksikköä. Normaalia siis, kun taas toissayö oli epänormaalia. Kallistun hormoniteoriaan entistä enemmän. Intuition turvin se myös pysyi aisoissa tänään - hiilarit laskin, mutta insut otin samalla "hihanravistuksella" kuin normaalistikin. Sokeri oli koko työpäivän alle yhdeksän.
Illasta ei sitten tarvikaan puhua. Otin pari olutta illanvietossa ja pari lasillista Fresitaa Sami Hedbergin keikalla. Kotiin tullessa sokeri 10,2. Parempi kuin odotin olon perusteella (veikkasin 16:tta), mutta silti ikävästi korkeammalla kuin päiväsaikaan. Jänskättää nähdä, millaisia hyppyjä sensori on rekisteröinyt! En mittaillut sokeria töiden jälkeen.
Sensorin kiinnitysteippi alkaa irrota, täytyy huomenna asennuttaa kolmas lätkä ihoon. Muutoin ei ole raportoitavaa tältä päivältä. Joten palataan!
P.s. Ehdin!
Yöllä sokeri oli noussut vain pari yksikköä. Normaalia siis, kun taas toissayö oli epänormaalia. Kallistun hormoniteoriaan entistä enemmän. Intuition turvin se myös pysyi aisoissa tänään - hiilarit laskin, mutta insut otin samalla "hihanravistuksella" kuin normaalistikin. Sokeri oli koko työpäivän alle yhdeksän.
Illasta ei sitten tarvikaan puhua. Otin pari olutta illanvietossa ja pari lasillista Fresitaa Sami Hedbergin keikalla. Kotiin tullessa sokeri 10,2. Parempi kuin odotin olon perusteella (veikkasin 16:tta), mutta silti ikävästi korkeammalla kuin päiväsaikaan. Jänskättää nähdä, millaisia hyppyjä sensori on rekisteröinyt! En mittaillut sokeria töiden jälkeen.
Sensorin kiinnitysteippi alkaa irrota, täytyy huomenna asennuttaa kolmas lätkä ihoon. Muutoin ei ole raportoitavaa tältä päivältä. Joten palataan!
P.s. Ehdin!
Thursday, March 6, 2014
Glukoosisensorilive - päivä 2
Toinen päivä kulunut sensorin kanssa. Eka suihkussakäynti eilen illalla oli vähän outo. Koko ajan teki mieli varoa, ettei vasen käsi jää suihkun alle pitkäksi aikaa. Vaikka hyvinhän tuo kesti vettä :) Teippien irtoaminen vähän kammottaa, koska en yksin saa uutta teippiä paikalleen. Oiskohan naapurit avuliaita?
Unta oli myös vähän hankala saada viime yönä. Luulin jänskättäväni sensorin irtoamista tai vasemmalla kyljellä nukkumista niin paljon, etten sen takia nukkunut hyvin. Aamulla selvisi oikea syy. Nukkumaan käydessä sokeri oli 5,9 ja aamulla herätessä 17,3. Hurja hyppäys yön aikana! Ainoa järkevä veikkaukseni syyksi on, että aloitin eilen uuden liuskan e-pillereitä, eli olisi hormoniperäistä nousua. Tai sitten olen tietämättäni käynyt yösyömingeillä... Normaalisti kai ei sokuri nouse noin paljoa, kun perusinsut on kuitenkin otettu normaalisti.
Yleensä en kauheasti mittaile sokeria, vaan omasta fiiliksestä päättelen, paljonko lääkettä tarvitsee ottaa. Annoksista en hirveämmin mieti hiilareita - vilkaisu riittää siihen, että keksin riittävän lääkemäärän. Ja olon mukaan lisää yksiköitä, jos epäilen sokrun olevan korkealla. Vain, jos en ole ihan varma oudosta olosta, mittaan sokerin.
Nyt, kun laite on ihossa kiinni ja kaikki ruuat ja lääkemäärät täytyy merkata paperille, lasken hiilarit paljon tarkemmin ja mietin insuliinimäärät niin, että ne ovat järkeviä, vaikka intuitio sanoisi muuta. Aamupäivällä järkevyydestä ei näemmä ollut hyötyä - sokeri oli aamupalan jälkeen 12,8 - lounaalla korjasin ja otin ruualle lääkettä mielestäni järkevän määrän. Lounaan jälkeen sokeri oli 13. Sen korjattuani sain onneksi tilanteen parantumaan, sokeri on ollut alle 7 sen jälkeen.
Saapa nähdä, onko ensi yönkin jälkeen sokeri überkorkea, vai pysyisikö se kenties tasaisempana. Takana pari pitkää työpäivää, joten mielellään nukkuisin hyvin. Huomenna tulee testattua viihdepuoli elämästä ja viikonloppuna toivottavasti vähän liikunnan vaikutustakin verensokerin heittelyyn. Tsemiä mulle!
Unta oli myös vähän hankala saada viime yönä. Luulin jänskättäväni sensorin irtoamista tai vasemmalla kyljellä nukkumista niin paljon, etten sen takia nukkunut hyvin. Aamulla selvisi oikea syy. Nukkumaan käydessä sokeri oli 5,9 ja aamulla herätessä 17,3. Hurja hyppäys yön aikana! Ainoa järkevä veikkaukseni syyksi on, että aloitin eilen uuden liuskan e-pillereitä, eli olisi hormoniperäistä nousua. Tai sitten olen tietämättäni käynyt yösyömingeillä... Normaalisti kai ei sokuri nouse noin paljoa, kun perusinsut on kuitenkin otettu normaalisti.
Yleensä en kauheasti mittaile sokeria, vaan omasta fiiliksestä päättelen, paljonko lääkettä tarvitsee ottaa. Annoksista en hirveämmin mieti hiilareita - vilkaisu riittää siihen, että keksin riittävän lääkemäärän. Ja olon mukaan lisää yksiköitä, jos epäilen sokrun olevan korkealla. Vain, jos en ole ihan varma oudosta olosta, mittaan sokerin.
Nyt, kun laite on ihossa kiinni ja kaikki ruuat ja lääkemäärät täytyy merkata paperille, lasken hiilarit paljon tarkemmin ja mietin insuliinimäärät niin, että ne ovat järkeviä, vaikka intuitio sanoisi muuta. Aamupäivällä järkevyydestä ei näemmä ollut hyötyä - sokeri oli aamupalan jälkeen 12,8 - lounaalla korjasin ja otin ruualle lääkettä mielestäni järkevän määrän. Lounaan jälkeen sokeri oli 13. Sen korjattuani sain onneksi tilanteen parantumaan, sokeri on ollut alle 7 sen jälkeen.
Saapa nähdä, onko ensi yönkin jälkeen sokeri überkorkea, vai pysyisikö se kenties tasaisempana. Takana pari pitkää työpäivää, joten mielellään nukkuisin hyvin. Huomenna tulee testattua viihdepuoli elämästä ja viikonloppuna toivottavasti vähän liikunnan vaikutustakin verensokerin heittelyyn. Tsemiä mulle!
Wednesday, March 5, 2014
Glukoosisensorilive - päivä 1
Tänään se tapahtui. Käsivarteeni kiinnitettiin glukoosisensori. Lupasin raportoida, miten sen kanssa eläminen sujuu, joten aloitetaan!
Päivä 1 - so far so good! Menin kasiksi Armilaan diabeteshoitajan (DH) luo. Heti ekana oli pyydettävä lupa kuvata tilanteet blogia varten ;) Kiitän kuvausavusta ja muutenkin avuliaisuudesta ihanaa diabeteshoitajaani Tuula Pekkasta! :)
Sensorin kiinnityspaikaksi olisi voinut valita pakaran, käsivarren tai vatsan. Vatsaan en sitä halunnut, koska pistän siihen ateriainsuliinit muutenkin. Pakarassa minulla oli se viimeeksi, mutta se oli usein housujen vyötärön tiellä. Päädyttiin laittamaan sensori käsivarteen.
Ekassa kuvassa näette tallentimen, joka oli latauksessa, kun menin hoitajalle. Viikon ajan mittaustulokset tallentuvat tähän pieneen laitteeseen, josta ne lääkärin kanssa puretaan sen jälkeen, kun sensori on jo irroitettu. Eli reaaliajassa en ikävä kyllä pysty laitteella verensokeriani seuraamaan.
Tokassa kuvassa näkyy itse sensori, johon tallennin kiinnitettiin. DH:n sanojen mukaan "yleensä laitan tämän jo koteloon valmiiksi, ettei ulkomuoto säikäytä". Kun tätä kuvaa työkavereille esittelin, ilmeet olivat juurikin säikähtäneitä. Onneksi itse tiesin, millainen pikkuliuska massiivisen suojakuoren sisällä on, ei siis hätkäyttänyt tämän ulkomuoto :)
Kolmannessa kuvassa on kotelo, jonka sisälle sensori laitettiin ennen asennusta. Kotelo painettiin ihoon kiinni ja sen avulla sensorin liuska "ammuttiin" ihon alle. Itse toimenpide kesti n. 5 sekuntia, eikä tuntunut juuri miltään. Mietin jopa, asentuiko laite varmasti oikein - sen kai näkee viikon päästä, kun tämä otetaan pois ;)
Neljännessä kuvassa sensori on ihoon kiinnitettynä. Sensori teipattiin ihoon ennen tallentimen kiinnittämistä, jotta se pysyy paremmin kiinni. Hetken aikaa juteltiin ohjeista ja muista, jotta sensori ehti totuttautua uuteen elinympäristöönsä. Sitten oli aika kiinnittää tallennin.
Seuraavissa kuvissa tallennin on kiinnitetty sensoriin ja koko roska on teipattu ihoon kiinni. Saunominen on kielletty ja röntgeniinkään ei saa mennä. Paha paikka, mutta luulen pärjäileväni!
Päivä 1 - so far so good! Menin kasiksi Armilaan diabeteshoitajan (DH) luo. Heti ekana oli pyydettävä lupa kuvata tilanteet blogia varten ;) Kiitän kuvausavusta ja muutenkin avuliaisuudesta ihanaa diabeteshoitajaani Tuula Pekkasta! :)
Sensorin kiinnityspaikaksi olisi voinut valita pakaran, käsivarren tai vatsan. Vatsaan en sitä halunnut, koska pistän siihen ateriainsuliinit muutenkin. Pakarassa minulla oli se viimeeksi, mutta se oli usein housujen vyötärön tiellä. Päädyttiin laittamaan sensori käsivarteen.
Ekassa kuvassa näette tallentimen, joka oli latauksessa, kun menin hoitajalle. Viikon ajan mittaustulokset tallentuvat tähän pieneen laitteeseen, josta ne lääkärin kanssa puretaan sen jälkeen, kun sensori on jo irroitettu. Eli reaaliajassa en ikävä kyllä pysty laitteella verensokeriani seuraamaan.
 |
| Tallennin, joka kerää mittaustulokset sensorista. Kuvassa kytkettynä laturiin. |
Tokassa kuvassa näkyy itse sensori, johon tallennin kiinnitettiin. DH:n sanojen mukaan "yleensä laitan tämän jo koteloon valmiiksi, ettei ulkomuoto säikäytä". Kun tätä kuvaa työkavereille esittelin, ilmeet olivat juurikin säikähtäneitä. Onneksi itse tiesin, millainen pikkuliuska massiivisen suojakuoren sisällä on, ei siis hätkäyttänyt tämän ulkomuoto :)
|
| Sensori, jossa mittausliuska, joka "asennettiin" ihon alle. Itse mittausliuska on n. 1 cm pitkä ja 1 mm leveä. |
Kolmannessa kuvassa on kotelo, jonka sisälle sensori laitettiin ennen asennusta. Kotelo painettiin ihoon kiinni ja sen avulla sensorin liuska "ammuttiin" ihon alle. Itse toimenpide kesti n. 5 sekuntia, eikä tuntunut juuri miltään. Mietin jopa, asentuiko laite varmasti oikein - sen kai näkee viikon päästä, kun tämä otetaan pois ;)
 |
| "Asennuskotelo", jonka sisältä sensori ammuttiin ihoon ja liuska ihon alle. |
Neljännessä kuvassa sensori on ihoon kiinnitettynä. Sensori teipattiin ihoon ennen tallentimen kiinnittämistä, jotta se pysyy paremmin kiinni. Hetken aikaa juteltiin ohjeista ja muista, jotta sensori ehti totuttautua uuteen elinympäristöönsä. Sitten oli aika kiinnittää tallennin.
 |
| Glukoosisensori käsivarren ihoon kiinnitettynä. |
Seuraavissa kuvissa tallennin on kiinnitetty sensoriin ja koko roska on teipattu ihoon kiinni. Saunominen on kielletty ja röntgeniinkään ei saa mennä. Paha paikka, mutta luulen pärjäileväni!
 |
| Tallennin kiinnitettynä sensoriin. |
 |
| Sensori ja tallennin teipattu vedenpitävästi ihoon. Ja eiku riehumaan! |
Ja tässä vielä yksi kuva, josta pystytte paremmin hahmottamaan sensorin kokoa. Oli pakko rajata silmät pois kuvasta, kun näytin niin väsyneeltä! Sori!
 |
| Minä + sensori = kyborgi |
Sain DH:lta matkaani lainamittarin, jolla teen testimittauksia. Niiden avulla varmistetaan, että laite on mitannut oikein. Ekat mittaukset piti tehdä tunnin ja kolmen tunnin päästä siitä, kun sensori on asennettu. Sen jälkeen vielä vähintään yksi mittaus ennen nukkumaanmenoa. Itse päätin viikon verran mittailla sokeria ennen jokaista ateriaa, jotta saan täyden hyödyn irti laitteesta - ja tuleepahan edes joskus mitattua vähän ahkerammin!
Seuraavassa kuvassa näkyy vähän tarkemmat potilasohjeet käytön ajalle.
 |
| Potilasohjeet Medtronic iPro2:n käytön ajaksi |
Ja tärkein lappunen tulosten tulkinnan kannalta on tässä. Potilaspäiväkirja, johon merkataan verensokerimittaukset, mittausajat, ateriat, hiilarimäärät, insuliinimäärät, liikunnat ja mahdollisesti muut huomiot käyttöpäiviltä. Pitänee hakea myös korjauslakkaa tms. koska tein heti virhemerkintöjä! :D
 |
| Potilaspäiväkirja glukoosisensorin käytön ajaksi |
Testimittausten ja päiväkirjan lisäksi ei tarvitse tehdä muuta. Suihkussa voi käydä normaalisti, ainoastaan tosiaan saunassa käynti on kielletty. Uimistakaan ei suositella suurissa määrin. Tärkeintä on elää normaalia elämää, jotta päästään viikon päästä lääkärin kanssa tulkitsemaan aitoja tuloksia.
Mitään erikoisempia ei tästä ole ekana päivänä aiheutunut. Vähän vasemman käden hiha pullottaa hauiksen takaa :) Aavistuksen oli myös käsi kipeänä päivällä, mutta se tuntuu menneen ohi.
Mitäkö tästä hyödyn? Tärkeintä on nähdä, miten verensokeri käyttäytyy päivän aikana. Mittaustulosten, sensorin tulosten ja oman päiväkirjani avulla arvioimme, osaanko pistää insuliinia oikein ruuan hiilarimäärään verrattuna, ja miten ateriainsuliinin tarve riippuu vuorokaudenajasta. Tuloksista nähdään myös, onko verensokerilla tapana nousta vai laskea pitkien syömättömyysjaksojen aikana. Tämän perusteella voidaan kasvattaa tai vähentää perusinsuliinin määrää. Lisäksi verensokerini on heitellyt iltaisin ja olen välillä korjannut sitä suuntaan jos toiseenkin. Tuloksista toivottavasti voidaan päätellä, mistä heittely johtuu.
Tässä ekan päivän tunnelmat, palaan huomenna asiaan uusilla fiiliksillä!
Monday, March 3, 2014
Mummolle
Suonette anteeksi pienen hairahduksen pois blogin varsinaisesta aiheesta. Suonette myös anteeksi, jos teksti on hieman sekava, on liikaa tunteita pelissä.
Viimeinen elossa ollut isovanhempani kuoli pari viikkoa sitten. Parin viikon ajan olen pohtinut, mitä hänen olemassaolonsa merkitsi minulle. En halua kertoa liikaa yksityiskohtia toisen elämästä, joten pidän tarinani lyhyenä.
On surullista, mutta luonnollista, että lapsuusmuistojen ihmiset alkavat kadota elämästä aikuistumisen myötä. Kun näin tapahtuu, haluaa kaivaa muistojensa seasta kaikki tärkeimmät neuvot ja tapahtumat ja pitää niistä kiinni. Ihanien asioiden, keskustelujen, elämänohjeiden ja tilanteiden keskeltä mieleen nousee myös yksi ikävä muisto. Tietenkin se liittyy diabetekseen.
Juttelimme aika paljon asioista viime vuosina. Muistelimme lapsuutta ja pohdimme elämää ylipäätään. Yhdessä keskustelussa mummo kertoi, etten halunnut pienenä syödä makeaa, koska siitä tuli paha olo. Hän kertoi, kuinka häntä harmitti, ettei tajunnut minun olevan sairas. Vaikka sairasti itse samaa tautia.
Muistan surulliset kasvot, jotka tämän minulle kertoivat. Sydäntä särkee ajatella, että mummo syytti itseään moisesta. Yritin kertoa, että en ole koskaan syyttänyt häntä siitä, ettei hän huomannut. En ole koskaan edes ajatellut, että sairaus olisi pitänyt huomata aiemmin, tai edes, että sen olisi voinut huomata aiemmin. Olen vain äärimmäisen kiitollinen siitä, että äitini tajusi, mistä on kyse, ja että saan parasta mahdollista hoitoa tälläkin hetkellä.
Diabetes koskettaa sairastuneen lähipiiriä monella tavalla. Tärkeintä on oppia hallitsemaan sairautta niin, ettei se hallitse elämää. Sairauden ei saa antaa lamaannuttaa eikä pelottaa. Virheitä tapahtuu siinä missä muillakin elämän osa-alueilla - niistä pitää oppia ja sen jälkeen jatkaa matkaa.
Toivon, että mummo pystyi jättämään asian taakseen. Mummolla oli diabetes (tyyppi 2), ja hän eli yli 90-vuotiaaksi. Pitkän iän salaisuuden jo tiedänkin: elämää ei saa ottaa liian vakavasti. Tämän neuvon pidän kirkkaimpana mielessä. Jospa minäkin voisin joskus sanoa olevani ysikymppinen :)
Viimeinen elossa ollut isovanhempani kuoli pari viikkoa sitten. Parin viikon ajan olen pohtinut, mitä hänen olemassaolonsa merkitsi minulle. En halua kertoa liikaa yksityiskohtia toisen elämästä, joten pidän tarinani lyhyenä.
On surullista, mutta luonnollista, että lapsuusmuistojen ihmiset alkavat kadota elämästä aikuistumisen myötä. Kun näin tapahtuu, haluaa kaivaa muistojensa seasta kaikki tärkeimmät neuvot ja tapahtumat ja pitää niistä kiinni. Ihanien asioiden, keskustelujen, elämänohjeiden ja tilanteiden keskeltä mieleen nousee myös yksi ikävä muisto. Tietenkin se liittyy diabetekseen.
Juttelimme aika paljon asioista viime vuosina. Muistelimme lapsuutta ja pohdimme elämää ylipäätään. Yhdessä keskustelussa mummo kertoi, etten halunnut pienenä syödä makeaa, koska siitä tuli paha olo. Hän kertoi, kuinka häntä harmitti, ettei tajunnut minun olevan sairas. Vaikka sairasti itse samaa tautia.
Muistan surulliset kasvot, jotka tämän minulle kertoivat. Sydäntä särkee ajatella, että mummo syytti itseään moisesta. Yritin kertoa, että en ole koskaan syyttänyt häntä siitä, ettei hän huomannut. En ole koskaan edes ajatellut, että sairaus olisi pitänyt huomata aiemmin, tai edes, että sen olisi voinut huomata aiemmin. Olen vain äärimmäisen kiitollinen siitä, että äitini tajusi, mistä on kyse, ja että saan parasta mahdollista hoitoa tälläkin hetkellä.
Diabetes koskettaa sairastuneen lähipiiriä monella tavalla. Tärkeintä on oppia hallitsemaan sairautta niin, ettei se hallitse elämää. Sairauden ei saa antaa lamaannuttaa eikä pelottaa. Virheitä tapahtuu siinä missä muillakin elämän osa-alueilla - niistä pitää oppia ja sen jälkeen jatkaa matkaa.
Toivon, että mummo pystyi jättämään asian taakseen. Mummolla oli diabetes (tyyppi 2), ja hän eli yli 90-vuotiaaksi. Pitkän iän salaisuuden jo tiedänkin: elämää ei saa ottaa liian vakavasti. Tämän neuvon pidän kirkkaimpana mielessä. Jospa minäkin voisin joskus sanoa olevani ysikymppinen :)
Subscribe to:
Posts (Atom)