Thursday, March 6, 2014

Glukoosisensorilive - päivä 2

Toinen päivä kulunut sensorin kanssa. Eka suihkussakäynti eilen illalla oli vähän outo. Koko ajan teki mieli varoa, ettei vasen käsi jää suihkun alle pitkäksi aikaa. Vaikka hyvinhän tuo kesti vettä :) Teippien irtoaminen vähän kammottaa, koska en yksin saa uutta teippiä paikalleen. Oiskohan naapurit avuliaita?

Unta oli myös vähän hankala saada viime yönä. Luulin jänskättäväni sensorin irtoamista tai vasemmalla kyljellä nukkumista niin paljon, etten sen takia nukkunut hyvin. Aamulla selvisi oikea syy. Nukkumaan käydessä sokeri oli 5,9 ja aamulla herätessä 17,3. Hurja hyppäys yön aikana! Ainoa järkevä veikkaukseni syyksi on, että aloitin eilen uuden liuskan e-pillereitä, eli olisi hormoniperäistä nousua. Tai sitten olen tietämättäni käynyt yösyömingeillä... Normaalisti kai ei sokuri nouse noin paljoa, kun perusinsut on kuitenkin otettu normaalisti.

Yleensä en kauheasti mittaile sokeria, vaan omasta fiiliksestä päättelen, paljonko lääkettä tarvitsee ottaa. Annoksista en hirveämmin mieti hiilareita - vilkaisu riittää siihen, että keksin riittävän lääkemäärän. Ja olon mukaan lisää yksiköitä, jos epäilen sokrun olevan korkealla. Vain, jos en ole ihan varma oudosta olosta, mittaan sokerin.

Nyt, kun laite on ihossa kiinni ja kaikki ruuat ja lääkemäärät täytyy merkata paperille, lasken hiilarit paljon tarkemmin ja mietin insuliinimäärät niin, että ne ovat järkeviä, vaikka intuitio sanoisi muuta. Aamupäivällä järkevyydestä ei näemmä ollut hyötyä - sokeri oli aamupalan jälkeen 12,8 - lounaalla korjasin ja otin ruualle lääkettä mielestäni järkevän määrän. Lounaan jälkeen sokeri oli 13. Sen korjattuani sain onneksi tilanteen parantumaan, sokeri on ollut alle 7 sen jälkeen.

Saapa nähdä, onko ensi yönkin jälkeen sokeri überkorkea, vai pysyisikö se kenties tasaisempana. Takana pari pitkää työpäivää, joten mielellään nukkuisin hyvin. Huomenna tulee testattua viihdepuoli elämästä ja viikonloppuna toivottavasti vähän liikunnan vaikutustakin verensokerin heittelyyn. Tsemiä mulle!

No comments:

Post a Comment