Tein töissä esityksen eräästä tietojärjestelmästä. Kuvasin sen tahtotilaa sanoilla "viehättävä" ja "helppo" - jotta käyttäjät viihtyvät softassa pitkiä aikoja, sen täytyy olla viehättävä ja erittäin helppokäyttöinen. Voisin sanoa samaa tahtotilastani tämän kesän suhteen: halusin viettää viehättävän ja helpon kesän, ainakin mitä tulee diabeteksen hoitoon.
En ole meteorologi, mutta uskaltaisin väittää (tilastojenkin valossa), että mennyt kesä oli helvetin paljon keskimääräistä lämpimämpi. Omalle lomalleni sattui turhan monta hellepäivää. Turhan monta siksi, että en viihdy kuumuudessa. Ennen kesää ja etenkin helteiden aikaan olin huolissani siitä, miten pärjään sokereiden kanssa. Kuten olen aiemmin kertonut, toissakesä ei mennyt ihan putkeen - pari kertaa verensokeri laski ja laski, eikä noussut millään, ja pelkäsin pyörtyväni siihen paikkaan.
Näin syyskuussa uskallan jo todeta, että intiaanikesä meni, mutta raatokärpäsiä ei tullut! Tämä hämmentää minua, koska lämmöt olivat vastaavia kuin viime kesän "ongelmatapauksissa", ja oletin sokereiden laskun liittyvän pelkästään lämpötilaan. Oletin, että yli 25 asteen lämpö ja Lantus eivät sovi yhteen. Tänä kesänä kämpässä oli kuitenkin yli 26 astetta useamman viikon ajan, mutta viime kesää vastaavia hypoja ei tullut.
Insinöörinä epäjohdonmukaisuudet ärsyttävät minua suuresti. En keksi muuta eroa näillä kahdella kesällä kuin niiden välissä tapahtuneen glukoosisensoroinnin. Sensorin tulosten perusteella lääkkeenottoaikaani siirrettiin: hypokesänä otin Lantuksen klo 18, tänä kesänä nukkumaanmennessä. Voin vain olettaa, että hypot karsiutuivat pelistä myöhäisemmän pistosajankohdan takia - lämpötilan ja yleisen aktiivisuuden yhteisvaikutus oli ehkä ratkaisevampaa kuin pelkkä ulkolämpötila: nukkumaanmennessä en riehu niin paljon kuin kuudelta illalla :)
Tosin: vaikka Lantus ei aiheuttanut hypoja, helle aiheutti joitakin, enkä muista aiemmin kokeneeni niin voimakkaita hypotuntemuksia. Eritoten mieleeni jäi Jyväskylässä kokemani - oltiin kavereiden kanssa kaupoilla ja kävellessä tuli huono olo. Yhtäkkiä tuntui, että mun sydän hyppää kurkkuun, hikoilutti ja tärisytti. Eka ajattelin hörppineeni liikaa kahvia aamiaisella (ts. kofeiiniöverit), mutta jalkojen heikotus sai epäilemään hypoa. Mittasin: sokeri oli alle neljän, joten lähdin lähimpään kauppaan ostamaan limsaa - saisinpa janon sammutettua samalla! Ärsytti kassajonossa aika lailla, kun a) jonotin, vaikka diabeteskorttia vilauttamalla olisin varmaan saanut etuilla ja b) edellä oleva täti vitkutteli, kun ei osannut päättää, minkä merkkisellä tupakalla keuhkonsa pilaisi! Ja päätyi hitto vie ottamaan koottavia, eikä kassatäti ollut varma, mistä eri osaset löytyy! No, onneksi sain limun, se auttoi ja olo meni ohi.
Nyttemmin hypot ovat rauhoittuneet, mutta toki niitä edelleen satunnaisesti on. Onneksi syksy on luonnostaan viehättävää ja helppoa aikaa: lämpötilojen laskiessa myös verensokereiden heilahtelut ovat paremmin ennustettavissa. Siksi olenkin ottanut projektiksi iltalenkkeilyn testaamisen - jos ei muuten ole hankala elämä, niin hankaloitetaan sitä tarkoituksella! Mutta siitä projektista lisää tuonnempana :)
