Ykköstyypin diabeteksen hoitomuotoja on erilaisia. But the way I see it, diabeetikkoja on kahdenlaisia: niitä, jotka käyttävät insuliinipumppua, ja niitä, jotka eivät käytä. Itse kuulun jälkimmäisiin.
Kuten profiilikuvauksessa kerron, käytössäni on monipistoshoito. Tarkoittaa, että otan pitkävaikutteista insuliinia kaksi kertaa päivässä, jotta perusverensokeritasoni pysyy aisoissa, ja joka kerta kun syön, otan pikainsuliinia hiilihydraatteja vastaavan määrän. Tavoitteenani on, että ympäri vuorokauden verensokeritasapainoni pysyisi 4-6 mmol/l välillä, mikä vastaa normaali-ihmisen verensokeriarvoja. Simppeliä!
Paitsi ettei ole. Jos elimistö toimisi koko ajan koneen lailla, osaisin arvioida prikulleen ruuan sisältämät hiilarit, enkä koskaan söisi mitään ylimääräistä aterioiden välillä, olisi melko helppo noudattaa tätä ohjetta. Jos mittaisin aamulla lähtösokerin, tietäisin, miten paljon sitä tulee lääkkeellä korjata. Ja kun kerran olisin korjannut, olisi helppoa ottaa täydellinen määrä lääkettä täydellisesti arvioidulle hiilarimäärälle.
Vaan kun ei olisi sittenkään simppeliä. Myös esimerkiksi liikunta vaikuttaa sokeritasapainoon. Oletusarvoisesti liikunta laskee verensokeria. Jos harrastaa jotain rankempaa, saattaa verensokeri hetkellisesti nousta (älkää kysykö, miksi!), mutta laskee kyllä liikunnan jälkeen. Kun vain tietäisi, milloin ja kuinka paljon! - Riippuu liikunnasta, sen intensiteetistä, kestosta ja siitä, kuinka paljon lääkettä on kehossa.
En ole itse ollut niin ahkera, että keräisin Exceliin dataa verensokeriarvoista, urheiluista, hiilareista ja lääkkeenotosta sitä ennen ja sen jälkeen. Minulle riittää, että edellisestä pikainsuliinista on kulunut 2-3 tuntia - silloin lenkillä ei pitäisi käydä yllätyksiä. Olen kuullut joidenkin tekevän Excel-kirjauksia, eikä siltikään mene aina putkeen. Mutta olisi apua, jos edes 80 % ajasta voisi olettaa kaiken menevän kuin oppikirjassa tai Excelissä on kerrottu.
Myönnän olevani laiska diabeetikko. Vaikka sokeritasapainoni on hyvä, mittailen aivan liian harvoin. Haaveilen olevani kuin kaikki muutkin: ei tarvitsisi miettiä, kuinka mahtaa olla verensokerin laita, eikä tarvitsisi ottaa lääkettä ennen ruokaa jne. Yksi seuraus tästä on, etten halua laitteiden kertovan, kuinka voin. Haluan tuntea sen itse. Toimii vajaan 20 vuoden treenin jälkeen aika hyvin, siitä kertoo 6,9 HbA1c noin 30 verensokerimittauksella kuussa. Mutta ajoittain tulee hypoja ja välillä sokeri nousee yli 15:n - nykyään onneksi todella harvoin.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että sain lukioiässä kokeilla sensoria muutaman päivän ajan. Ihoni alle alaselkään "ammuttiin" sensori, joka mittasi kudossokeriani 24 tuntia vuorokaudessa. Tieto meni kaapelia pitkin mokkulaan, jota piti kantaa mukana vyöllä koko ajan (vähän sama kuin insuliinipumppuhoidossa). Suihkussa käynti oli hankalaa, ja oli muutenkin outoa pitää laitetta vyöllä jatkuvasti. Tuntui, että olen letkuissa. Ajatus vähän ahdisti, mutta muutaman päivän ajan tekee mitä vaan.
Varsinkin, kun tulokset ovat auttaneet minua säätämään lääkitystäni tähän päivään saakka paremmin kuin koskaan aiemmin. Tiedot sai laitteesta ulos sensorin poiston jälkeen. Sain mm. selville, että joka päivä aamusta alkaen verensokerini nousi ja lounaan jälkeen nousukäyrä alkoi laskea. Illalla sokeritasapaino pysyi paremmin hallinnassa, koska ylimääräistä insuliinia ei tarvinnut pistää kuten aamulla. Ilmeisesti aamunousut liittyvät erilaisten hormonien erittymiseen, jolla muuten on myös vaikutusta sokeritasapainoon.
Nyt viisaat ovat kehittäneet myyntikäyttöön samankaltaisen laitteen. Erona on, että tulokset näkee ja niihin voi reagoida reaaliajassa (!). Diabeetikko siis voi kytätä mittarista, onko ruualle otettu lääkeannos ollut riittävä, vai pyrkiikö sokeri nousemaan aterian jälkeen. Tai jos sokeri meinaa laskea liian alas, hypot voi ehkäistä syömällä jotain ennen kuin arvo on liian matala. Mittarin saa myös hälyttämään normaalista poikkeavista arvoista. Hyvästi pahat olot ja vuoristorata!
En voi kuin suositella, että näitä laitteita annettaisiin testikäyttöön diabeetikoille, joilla niitä ei vielä ole ollut. Reaaliaikaisesta seurannasta on korvaamaton apu pitkäksi aikaa. Auttaisi myös tällaista laiskempaa tapausta hienosäätämään omaa lääkkeen käyttöä ja vähentämään mutu-tuntuman merkitystä olossa.
Pitkäaikaiseen käyttöön en laitetta ottaisi, jos huhut hinnoista pitävät paikkansa. Itse laite maksaisi 500 puntaa ja yksi sensori 30 puntaa (käyttöaika 5 päivää). Lisäahdistusta laitteen kanssa aiheuttaisi letkuissa olon fiilis. Mutta pariksi päiväksi ottaisin ehdottomasti lainaan ja suosittelen muitakin ottamaan, jos mahdollista! :)
Kyselen lääkäriltäni hinnoista ja laitteesta, kun menen ensi kuussa käymään kontrollissa. Twitterin kautta löytyy lisätietoja käyttökokemuksesta englanniksi, mm. käyttäjältä @ninjabetic1.
No comments:
Post a Comment